Lukijat

maanantai 6. elokuuta 2012

Kolin vaaroilla







Siitä on jo aikaa kun viimeks kävin Kolilla äitini lapsuuden maisemissa, jouduttuaan evakkona sinne 10 vuotiaana Venäjän Karjalasta.Tässä kauneinta karjalaa lomareissullani suomen Karjalassa.








































 Pienet lammet on täynnä lumpeita ja niityt loisto ja isokultasiipiä.

Lehmät puhtaita ja kauniita.

On siitä kauan jo mennyt kotiseudun kun mä näin,
mä muista lähtöä en nyt kaikki kävi yllättäin,
nyt mä kaukana kuljen, lapsuus kotiani ikävöin,
ja kun silmäni suljen,
unta siitä näen öin.
Mä aivan varmasti lähden sinne vielä takaisin,
ja nähdä saan että kotini on vieläkin paikallaan,
mökin piipusta jo savun nousevan nään,
metsät, järvet, laaksot, vuoret siintävät kauneuttaan,
sinne silloin ainiaaksi jään,
sinne jään.

Sammalpeite rapuilla ja laudat ikkunoissa.
"Kolin vaaroilla" laulu ja video-KLIKKAA
http://www.youtube.com/watch?v=lLECP6JSiZQ


Kotini kun olin 9kk-5v


27 kommenttia:

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos Hannu Brelon laulusta!<3333

Hannukin se siirtyi keväällä tuoilmaisiin, joten kuulemme tätä kautta hänen lauluaan...Liekö mies ollut edes viittäkymmentä?

Kiitos kauniista kuvista, Pepita!

Nuo lehmät ovat vielä hiehoja, ei siis poikineita;)))

Oikein hyvää ja kaunista elokuun jatkoa sinulle!<3333

sylvi kirjoitti...

Haikea postaus, mutta kaunis ja ihanat kuvat..
Kaunis laulu,
Kiitos!

Tuula kirjoitti...

Koli on kaunis paikka, olen käynyt kerran 70-luvulla :) Kauniit kuvat ja kaunis laulu ♥

Sirpa kirjoitti...

Kaunis kuvasarja. Kaunis laulu.
Mukavaa elokuuta!

Irma kirjoitti...

Koli on hyvin kaunis paikka, olen muutaman kerran käynyt siellä
Kiitos kauniista kuvista ja musikista

Kirsti kirjoitti...

Voi kuinka ihanat kuvat sinulla on täällä:) Ja laulu on kaunis.

Kehäkukka on kaunis.

En ole käynyt Kolilla, enkä Karjalassa, mutta lapsena kävin joka kesä tätini luona Kemissä ja sieltä kävimme Torniossa ja Haaparannassa.

Kolin ja Karjalan maisemat näyttävät upeilta.
Hyvää elokuun jatkoa!

mummeli kirjoitti...

Miten kauniit kuvat! Ihanat maisemat. Vain kerran, vuosia sitten olen Kolilla käynyt ja se huikaiseva tunne siellä korkealla on syöpynyt mieleen ja toiveeseen, kumpa näkisi uudestaan.

Sussi kirjoitti...

Todella kaunis paikka ja kuvat!

Olen ollut siellä viimeksi lapsena, joten siitä on aikaa.

ritva kirjoitti...

Kyllä on kauniit maisema kuvat,hyvää elokuun jatkoa:))

Minttuli kirjoitti...

Kansallismaisemaa; on se komeaa katsella laelta Pielistä.
Kauniita kuvia, haikeita muistoja.
Ikinä ei menetetetyn Karjalan ikävä pois mene mielistä, joilla juuret ovat siellä.
Hyvää kesän jatkoa Pepita!

marimeri kirjoitti...

Kauniita kuvia, ja ihastelin sitä harmaata heinälatoa, siellä ei viihdy home ja heinät pysyisivät raikkaina. Historiaa on jo riukuaitakin ^-^ .

pepita kirjoitti...

Aili- mummo, brelo kuoli 2.5 ei ollut vielä läheskään 60v.
hän oli minun serkkujeni tuttu myös, ja tuo laulu on tuttavani tekemä hänelle.

Hannah kirjoitti...

Oioioi, lumoavan kauniita maisemia!! Pikkulikkana olen matkannut Kolin maisemissa ja lähtemättömästi nuo upeat maisemat syöpyivät pienenkin tytön mieleen. Tänä kesänä oli miehen kanssa puhetta Kolin reissusta, vielä tekemättä, mutta jonakin päivänä..

Ihanaa elokuun aikaa sinulle pepita!

pepita kirjoitti...

Kiitos kaikille vielä kerran, minulla ei ollut mikään erä vaatetus, mekkoni jäi kiinni kantapäähän, niin olin lentää kalliolta, lisäks olivat liukkaat, kun satoi, mutta maisemat on katsomisen arvoiset, rappuja taitaa olla satoja joita noustaan ylös.

Mine kirjoitti...

Pepita, kävin kyllä jo aikaisemminkin vilkuilemassa:). Kiitos matkasta kauniiseen Karjalaan. Isäni koti jäi rajan toiselle puolelle. Anopin koti onneksi juuri tälle puolelle. Siellä käymme aina Suomessa ollessamme. Jänisjoen varrella savusaunomassa.

Kiki kirjoitti...

Kerrassaan ihania kuvia kaipuusta kauneuteen ja maaseudun rauhaan!
On ihanaa käydä mökillä maaseudulla, kuunnella illan hiljaisuutta, hengittää puhdasta kevyesti luonnon tuoksuista ilmaa. Eihän kaikki ole pelkkää auvoa, mutta ihanaa että Suomessa on niin paljon maaseutua!

Liplatus kirjoitti...

Hulpeat kauniit ovat maisemat.
Niin tuttua on runosi kaihoisa ikävä.
Äitini lähti kaksi kertaa Karjalasta evakkoon, kolmatta kertaa palata lapsuuden kotiinsa ei tullut.

Hän kävi kahdesti katsomassa paikkaa jossa koti oli ennen sotia, pelkkä kivijalka oli enää jäljellä.
Usein Hän puhui synnyinseudustaan.

Katsoin, että olenkin tullut aiemmin jo lukijaksesi.

Tina´s PicStory kirjoitti...

wonderful pics! :)

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

Kello rientää ja aika kuluu vauhdilla
www.ttvehkalahti.blogspot.com

pepita kirjoitti...

Kiitos teille kaikille kommentista !

Sirkka kirjoitti...

Kyllä on kerrassaan kauniit maisemat silminkantamattomiin, pidän kovasti näkymistä. Siellä tuntuu aika pysähtyvän tai ainakin niin haluaisi ja katsoa vain...kaunista!
Lapsuus kotisi on myös hyvin tunnelmallinen ja kaunis kokonaisuus siellä vihreyden keskellä, sammalmättäineen.
Lumpeet sykähdyttää lummelammessa ja perhoset lentää kukasta kukkaan lehmien ihmeteltäessä tätä kaikkea kaunista kesäistä tunnelmaa.
Kiitos!

pepita kirjoitti...

Sirkka kiitos! :) olipa kiva lukea pitempi teksti täältä,jaksoit kirjoittaa useammankin lauseen ,minulla on useampia lapsuuden koteja karjalassa,ne eivät ole tyhjänä, tuo kuvassa oleva on niin huono kuntoinen, että joku päivä se on ehkä purettu pois, jokuhan senkin omistaa.

Soile kirjoitti...

Vastavierailulla :-) Jään seuraamaan, sulla on ihania kuvia!

pepita kirjoitti...

Kiitos soile,! en tunnistanut ihan heti, kun tuo naamari on kasvoillasi :)

pirkko kirjoitti...

Kauniit kuvat upeista kohteista :) Varmasti ollut vaikuttava käynti.

Kaisa kirjoitti...

Hei Pepita ! Blogisi on kuin mielenkiintoinen vanhanaikainen vintti. Mitähän mielenkiintoista täällä onkaan? Katsoinko kaikki nurkat? Hei tämähän uutta! ja kivaa & tosiaan kaunista nuo kaikki maaseutukuvat. Olen ihan maaseutu-fani alusta loppuun. Kiitos myös vierailustasi blogissani. Mukavaa uutta viikkoa sinulle ja kaikille lukijoillesi!

Anonyymi kirjoitti...

:) sydämelliset kiitokset myös Pirkko ja Kaisa, tässä iässä sitä taantuu sinne 60-70 luvulle, mitkä silloin oli niitä nuoruuden parhaita vuosia, kun elämä oli edessä suurena salaisuutena.
T.tämän blogin omistaja.